tiistai 19. tammikuuta 2010

Suurta ja pientä

Aihetta tutkiessani törmään jatkuvasti suurmiehiin.

Sellaisiin, joiden historiaan jättämä jalanjälki ei ole mitään kokoa 37, vaan vähintäänkin 52, ja vielä isolla, oikein maskuliinisella saappaalla.

Olonsa tunteekin siis välillä kovin pieneksi. (Näin pieneksi.)

Samalla pääsee kuitenkin myös lukemaan ilahduttavia anekdootteja, kuten tänään Mannerheimista.

"Lähin esimieheni oli luutnantti, vapaaherra Mannerheim, sittemmin Suomen vallankumouksen pyöveli. Hän oli alkuperältään ruotsalainen ja kasvatukseltaan suomalainen ja piti mallikelpoisen palkkasoturin tavoin palvelusta ammattina eikä kevytmielisenä ajanvietteenä. Hän osasi suorittaa kaiken esimerkillisen hyvin, jopa juodakin niin, että pysyi selvänä. Sisimmässään Mannerheim aivan varmasti halveksi siviilimäisiä sotilaitamme, mutta osasi ilmaista käsityksensä niin hyväntahtoisesti, että monet luulivat tuon 'hyvää tarkoittavan, mutta rajoittuneen' paronin laskevan vain leikkiä."

Aikamoinen mies, tuo Mannerheimi. Ja ihan hyvin, suurimmalta suomalaiselta.

Ei kommentteja: