keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Tyhjiö

Kasattuani seminaaria varten parisenkymmentä sivua melko valmista tekstiä kokoon, koin tehneeni ehkä maailman suurimman urotyön.

Kun vastaanotto tuotokselleni oli vielä enemmän positiivista kuin negatiivista, olen täällä myhäillyt ja hykerrellyt tyytyväisyyttäni.

Taputellut itseäni olalle. Hymyillyt peilikuvalle.

Ja sitten vaan tuijottanut tietokoneen ruutua. Olo onkin tuon järisyttävän puserruksen jälkeen ihan tyhjä/mä.

Kukakohan tekisi loput vaadittavat 60-80 sivua gradua varten valmiiksi?

Itse en siihen näköjään enää millään pysty. Hirvittävän vaivalloista. All that trouble.

Tokikin olen edelleen joka päivä kävellyt reippaasti kirjastoon lukemaan (hesarin verkkolehteä, tv-ohjelmien, joita en edes seuraa, juonipaljastuksia, wikipediaa), mutta sivuja ei oikein synny.

Edes Antonio ei nyt auta.

Mutta kai jokaiselle sallitaan tällainen pieni laiskistumiskohtaus? Sallitaanhan?

Koska uskon, että saamattomuudesta voi myös parantua. Voihan?

Ei kommentteja: