tiistai 2. marraskuuta 2010

(Epä)Tarkkuutta

Tiedättekö mikä on puuduttavaa, tiedättekö?

Minäpä kerron - nootituksen tarkistaminen. Voi hyvä tekijä sentään, kuinka puuduttavaa se onkaan! (Sanoinko joskus tosiaan metodologian tenttikirjoja tylsiksi? Ne ovat yhtä Stieg-Larssonin-romaania-vuoristoradalla-Antarktiksella-ilman-talvitakkia tähän verrattuna)

Käyn alaviitteitä nyt noin kolmatta/neljättä/viidettä kertaa lävitse ja virheitä löytyy edelleen.
(Tai no, virheitä ja virheitä. Yritän olla porkkanamaisen tarkka ja perfektionistinen, joten omaan silmääni virheitä ovat kaikki ylimääräiset välilyönnitkin, väärästä nootitustavasta nyt puhumattakaan.)

Kohta en kyllä enää jaksa. Tai en enää jaksa.

Huolimattomuusvirheet - te voititte. Myönnän tappioni. Veditte pidemmän korren tässä sisukkuustaistelussa ja löysitte tienne myös valmiiseen graduuni.

Te penteleet.

2 kommenttia:

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Eikö ole hyvä, että lopputulosksessa näkyy oman käden jälki? Äsh, tiedän tismalleen miltä sinusta tuntuu ja voin kertoa, että ei ollut kiva 12 tuntia kirjan painoon työntämisen jälkeen huomata, että lähdeluettelosta puuttui tärkein lähde, kun en ollut päässyt itseni kanssa sopuun siitä miten se piti sinne kirjata. Ja jäi sitten kokonaan poia.

eeva kirjoitti...

Voi ei! Se on ollut varmasti melkoinen tunne... Sympatiani!

Ja hyvä pointti tuo, että näkyy oma kädenjälki :) Ryhdynkin ajattelemaan sitä nyt tuolta kantilta!