maanantai 1. marraskuuta 2010

En päästä vielä irti

Olen viime aikoina kärsinyt täyden sivun kammosta. Tiedättehän, vastakohtana tyhjän paperin kammolle, sille kirjoituspelolle.

Sillä gradu vaatii enää oikeastaan vaan pilkkujen hiomista, nootituksien tarkistusta ja muuta ihan pientä vain. Ei siis enää kirjoittamista, vain tarkastusta.

Olen analysoinut tämän ongelman jonkinlaiseksi irtipäästämisen vaikeudeksi.*
En halua viimeistellä gradua, koska sitten se olisi valmis.*
Ja sitten en voisi enää parannella sitä, puhua siitä muille, perehtyä asian varjolla tarpeettomiin papereihin ja asiakirjoihin.

(Ja kirjoittaa sitä.
Sillä, minä niin pidän sen kirjoittamisesta.
Ei sillä, että jokainen tuottamani lause olisi pelkkää timanttista analyysiä ja uuden ajan oivalluksia, mutta tieteellinen kirjoittaminen ylipäätään, viikottaisella rytmillä on ollut opettavaista, antoisaa - kehittävää.*)

Olen siis lykännyt ja vitkutellut viimeistelytyötä. Äskettäin huomasin kuitenkin, että blogin perustamisen vuosipäivä lähestyy, minkä johdosta asetin aikarajaksi gradun painoonviemiselle tuon nimenomaisen vuosipäivän, marraskuun 13. Annan siis itselleni siihen asti aikaa viimeistellä kirjoitusasua, ja sitten - sitten se on valmis. Ihan sellaisenaan.

Aikamoista.




*olen melkoinen deduktiivisen päättelyn mestari! vai olikos se induktiivisen?
*eikös ollut taasen aikamoisen hieno oivallusketju!
*enkä noin yleisellä tasolla tee kovinkaan paljon muuta sellaista, jota voisi nimittää erityisen kehittäväksi. vai luetaanko Mad Menin juonipaljastusten seuraaminen tv.comista sellaiseksi? minusta pitäisi lukea.

Ei kommentteja: