Matkalla valmiiksi

Tänään on publiikki, valmistuneiden juhla.

Paperit tutkinnostani sain jo aiemmin tällä viikolla, mutta koska se tapahtui hyvinkin koruttomasti hakemalla ne tiedekunnan kansliasta, aion ottaa kaiken juhlahumun irti Akatemiatalon juhlallisuuksista.

Jännittää. Ja puolitosissani toivon, että juhlassa yhteislaulettaisiin "Suvivirsi", koska siinä on koulunlopettajaisiin liittyvää tunnelmaa. Tai oikeastaan toivon ihan tosissaan.

Matka valmiiksi on siis, noh, valmis. Ajattelin ensin laittaa tähän jotain ylevän filosifista pohdintaa siitä, kuinka kaikki on kuitenkin aina jotenkin vähän keskeneräistä; että matka valmiiksi on oikeasti tätä pidempi, mutta en osaa taidakaan.

Sen sijaan menen valmistautumaan juhlaan. Keskityn nauttimaan lyhyestä hetkestä, ja siitä seikasta, että olen maisteri. Se on ihan hienoa se.

Niin kuin gradunteossakin, on tässäkin hyvä muistaa lopettaa ajoissa.
Ja tähän on hyvä lopettaa.

Tempus fugit

En oikein vielä usko todeksi, että gradu on valmis.

Näin jälkeenpäin arvioituna kaikki meni jotenkin... niin nopeasti. Ja ongelmistakin huolimatta melko mutkattomasti.

Mukavastikin jopa.

Nyt jäljellä on enää maturiteetti ja sitten - sitten olen valmis maisteriksi.

Aika kultaa muistot todella nopeasti.
Ja paksulla kerroksella.

Alle kilo

Se on tuhdimpi, kuin kuvittelin. Ja virallisempi.

Tuoksuu jännältä.

Painoa kappaleella on kokonaisuudessaan 827 grammaa. (Mikä on aika paljon, kun kannoin niitä kotiin seitsemän kappaletta.)

Selkämyksen kirjoitukset ovat kultaiset. Ihanan kitschiä.

Ja se on minun tekemäni. Kaikki 108 sivua.

Tekijän onni - mainettaan suurempi.

Lähestyy

Vein tänään graduni painoon.

Poltin sen painoa varten cd:lle; kahteen kertaan, sillä ensimmäisen kerran jälkeen löysin siitä vielä virheitä.
Toisen kerran jälkeen en enää uskaltanut tarkistaa.*

Miltäköhän se näyttää sitten valmiina? Mustana ja nimeni kanssa.

Varmaan aika viralliselta. Ja hyvältä.

Matkan pää lähestyy!



*on niitä siellä kuitenkin. ja nyt yritän vain tulla toimeen sen kanssa. kirottu takakireä luonteeni!

Viimeinen tentti

Meni hyväksytysti lävitse.

Sen kunniaksi hymiö :D ja vielä toinenkin :D.

Ja otan myös takaisin kaikki pahat sanani ontologiasta, epistemologiasta ja argumenttien tieteellisestä kehittelystä.
Pitäkää vain paikkanne maailmassa, vaikkei meistä sieluntovereita tullutkaan.

Ai että.

:D

(Epä)Tarkkuutta

Tiedättekö mikä on puuduttavaa, tiedättekö?

Minäpä kerron - nootituksen tarkistaminen. Voi hyvä tekijä sentään, kuinka puuduttavaa se onkaan! (Sanoinko joskus tosiaan metodologian tenttikirjoja tylsiksi? Ne ovat yhtä Stieg-Larssonin-romaania-vuoristoradalla-Antarktiksella-ilman-talvitakkia tähän verrattuna)

Käyn alaviitteitä nyt noin kolmatta/neljättä/viidettä kertaa lävitse ja virheitä löytyy edelleen.
(Tai no, virheitä ja virheitä. Yritän olla porkkanamaisen tarkka ja perfektionistinen, joten omaan silmääni virheitä ovat kaikki ylimääräiset välilyönnitkin, väärästä nootitustavasta nyt puhumattakaan.)

Kohta en kyllä enää jaksa. Tai en enää jaksa.

Huolimattomuusvirheet - te voititte. Myönnän tappioni. Veditte pidemmän korren tässä sisukkuustaistelussa ja löysitte tienne myös valmiiseen graduuni.

Te penteleet.

En päästä vielä irti

Olen viime aikoina kärsinyt täyden sivun kammosta. Tiedättehän, vastakohtana tyhjän paperin kammolle, sille kirjoituspelolle.

Sillä gradu vaatii enää oikeastaan vaan pilkkujen hiomista, nootituksien tarkistusta ja muuta ihan pientä vain. Ei siis enää kirjoittamista, vain tarkastusta.

Olen analysoinut tämän ongelman jonkinlaiseksi irtipäästämisen vaikeudeksi.*
En halua viimeistellä gradua, koska sitten se olisi valmis.*
Ja sitten en voisi enää parannella sitä, puhua siitä muille, perehtyä asian varjolla tarpeettomiin papereihin ja asiakirjoihin.

(Ja kirjoittaa sitä.
Sillä, minä niin pidän sen kirjoittamisesta.
Ei sillä, että jokainen tuottamani lause olisi pelkkää timanttista analyysiä ja uuden ajan oivalluksia, mutta tieteellinen kirjoittaminen ylipäätään, viikottaisella rytmillä on ollut opettavaista, antoisaa - kehittävää.*)

Olen siis lykännyt ja vitkutellut viimeistelytyötä. Äskettäin huomasin kuitenkin, että blogin perustamisen vuosipäivä lähestyy, minkä johdosta asetin aikarajaksi gradun painoonviemiselle tuon nimenomaisen vuosipäivän, marraskuun 13. Annan siis itselleni siihen asti aikaa viimeistellä kirjoitusasua, ja sitten - sitten se on valmis. Ihan sellaisenaan.

Aikamoista.




*olen melkoinen deduktiivisen päättelyn mestari! vai olikos se induktiivisen?
*eikös ollut taasen aikamoisen hieno oivallusketju!
*enkä noin yleisellä tasolla tee kovinkaan paljon muuta sellaista, jota voisi nimittää erityisen kehittäväksi. vai luetaanko Mad Menin juonipaljastusten seuraaminen tv.comista sellaiseksi? minusta pitäisi lukea.